26.4.2013 - BELIEVE - the best day ever
Torstai, päivä ennen päivää, jolle omistin tämän postauksen, oli kiireinen ja väsyttävä. Matkattiin Jennin kanssa junalla Helsinkiin ja ilta koitettiin metsästää keskustasta JB -fanipaitoja, mutta turhaan. Väsättiin sellaset sitten loppujen lopuks ihan itse ja molemmat oli ihan tyytyväisiä lopputuloksiin. Ite tein valmiiks myös lappuset keikkaa varten ja ennen nukkumaanmenoa katottiin Never Say Never -leffa ja siihen oli sitten kiva uinahtaa, sillä seuraava päivä oli jotain unelmaa.
Perjantai, 26.4, Justin Bieber -päivä. Jota oltiin ootettu, itse henk.koht. monta vuotta, oli vihdoin tullut. Herättiin tosi ajoissa ja mentiin kahdeksaks Kaisaniemeen odottelee Welcome To Finland Justin Bieber -tapahtuman alkamista. Oltiin siellä niin ajoissa, että jo alkuun saatiin paikat läheltä lavaa. Sitten siinä neljän tunnin sisällä porukkaa tuli lisää paikalle ja puski edessä olevia ihmisiä eteenpäin ja sitä mukaa mekin Jennin kaa sitten yhtäkkiä oltiin tokalla rivillä.
Siellä esiinty Robin, joka oli todella hyvä! En aiemmin oo sillee diggaillu, mutta ton jälkeen miun asenne muuttu täysin. Sitten nähtiin myös Diandra, Euroviisuedustaja Krista Siegfrids, Jontte Valosaari, Mikael Gabriel ja ylläriesiintyjinä JVG ja Cheek. Voin vaa sanoa, että siinä vaiheessa ku Cheek hyppäs lavalle mie menin ihan sekasin... Vaikka oltiin ihan jäässä ja kylmissämme koko tapahtuman ajan ja kaiken kukkuraks lopussa rupes sataa vettä ja kastuttiin läpimäriks, niin silti se oli ihana kokemus. Ja se oli vasta koko päivän alkua.
Mentiin sieltä junalla Pasilaan muutamaks tunniks oottelee illan kohokohtaa. Sitä mitä kaikki oli tullu kattomaan, Justinin konserttia. Oltiin Jennin kaa molemmat ihan väsyjä ja jäässä ja siinä koitettiin kuivatella itteämme vesisateen jäljiltä. Sitten vihdoin ku lähettiin Hartwall areenan pihaan jonottaa, niin sillon vasta tajusin mitä oli edessä ja silmät alko kirkastumaan aika lailla!
Kun oltiin viimein sukellettu sen kauheen valtavan Belieberihmismeren läpi ja löydetty ittemme oikeeseen katsomoon ja omille paikoillemme alkoi varsinainen odotus. Robin lämppäs tosi hienosti ja sai yleisön hereille, vaikka toisaalta suurin osa porukasta kiljui siellä täyttä häkää ja ois ollu innoissaan ilman mitään, sillä tää oli ainutlaatuinen kokemus ja ilta. Itse kiljuin täyttä häkää jo Kaisaniemestä lähtien, nii, että pelotti jo, että ennen itse konserttia ääni pääsis loppumaan!
Kuten tiedotusvälineetkinkin ilmoitti, niin Jusin oli myöhässä tunnin ja aloin itse jo vaipuu epätoivoon, sillä se odotus oli jotain todella kummallista. Se oli okeesti kummallista. Aina kun jossain sytty vähäsenki jotkut valot, tai alkoi kuuluu musaa, niin kaikki rupes, itse mukaanlukien, kiljumaan kurkku suoraan. Jostain katsomosta lähti liikkelle jopa jossain vaiheessa aaltoliike katsomosta katsomoon, jonka sain itelleni kameraan purkkiin.
Isolla screenillä oli koko ajan näkyvillä avain punaisella taustalla. Osasin aavsitella, että siihen välkähtäis jossain vaiheessa laskuri ja niin kävikin. Valot välkähti ja koko Hartwall areena havahtui todellisuuteen siinä vaiheessa, odotus oltiin palkittu! Varsinkin silloin kun laskuri oli nollassa ja screeniltä alkoi näkymään aloitusvideo, niin itseltäni lähti taju kokonaan. Se video kesti jonkun aikaan ja pian jo Justin laskeutui siivet selässään lavalle. Se oli jotain uskomatonta. Ja kun sanoin, että menin sekaisin, niin todella tarkoitan sitä...
Koko konsertti oli ihan taivaallinen ja out of this world! Kaikki Suomen Belieberit teki kaikkensa, että Justin muistais meidät. Toivon koko sydämestäni, että tulis vielä toinen maailmankiertue missä JB tulis Suomeen ja saisin nähdä sen uudestaan ja sitten kyllä hommaisin permantoliput, että pääsisin näkee sen kunnolla, nimittäin meidän katsomo oli ihan liian kaukana, eikä päästy näkee sitä kunnolla oikein missään vaiheessa. Silti, en halua valittaa sillä sain nähdä Idolini, osallistua tuohon huippumegamahtavaan konserttiin, jonka kuvailemiseen loppuu sanat kesken.
Kun toi oli ohi, niin tuli oikeesti aika tyhjä olo - Siksi tähänkin jää tyhjää, koska olin/olen sanaton!
Eilen kävellessä Jennin kaa kaupoilla nähtiin KICKS:in edessä tuon pahvista tehty Justin, niin miun oli vaan pakko saada kuva itestäni sen vieressä. Kai se jollain tapaa korvasi sen, että en päässy Meet&Greetiin? ♥
Xoxo, Sara
more photos and a little something to say
New culture, food, warmth, nature, buildings, SUN, lovely people, friendships, happiness, vacation, new experiences, love, laughing, travelling, shopping, making dreams come true, enjoying, learning
Those things are the positive things to describe my exchange week in that lovely country. Still everything isn't always perfect, so there were those moments when I was sad, felt homesick, was arguing with my friends or just crying. Not so much of those of course, but I don't want to give you guys that impression, that my life is perfect or my vacations are perfect, or what ever. Someone said that I am hypocrite, but I just usually don't want to bring ugly and sad things to my blog, because this is for the positive things in my life.
That's all.
I had to write this post in English, somehow it felt more natural and easier way to directly describe everything I wanted to tell you.
P.S. Te, jotka ette ymmärrä Englantia olen pahoillani, en aio jatkaa enkuksi kirjoittamista, tää oli vain tällainen poikkeus.
Xoxo, Sara
ITALY Exchange week 2013
C i a o ! ♥
Long time, no see. Niin vois sanoa, sillä blogin puolella näyttäydyin viimeksi reilusti yli viikko sitten. Hihii, tähän löytyykin sitten aivan mahtava selitys - nimittäin olin viettämässä ihanaista vaihtariviikkoa Italiassa. Kaupungissa nimeltä Borgomanero.
Lauantaina oli lähtö aikaisin aamulla. Junamatkan ja välilaskun Kööpenhaminaan sisältävän lentomatkan jälkeen saavuimme Alppien yläpuolelle ja oli aivan käsittämätöntä nähdä ne omin silmin (ylhäältä, koneesta, creeeeeepy) ja auta armias kun saavuttiin Italian ylle, kaikkien naamat oli ikkunoissa kiinni, oli siellä niin kaunista ja erilaista. Oltiin muuten Veeran kanssa ihan häsessä ensimmäisen nousun aikana, sillä se oli molemmille ensimmäinen kerta lentää lentokoneella.
Noissa ylemmissä kuvissa näkyy sen miun host -perheen kodin piha ja 'veli & sisko'. Niiden luona oli helppoa asustella, sillä kaikki puhui todella sujuvaa englantia, ihmekös tuo jos isä oli Amerikkalainen... 'Kotini' sijaitsi kauniilla idyllisellä maalaisalueella seitsemän minuutin ajomatkan päässä keskustasta. Sieltä näkyi Alpit mainiosti ja muutenkin maisema oli jotain ennennäkemätöntä.
Ensimmäinen päivä oli perheisiin tutustumista ja kotiutumista. Sunnuntainakin oli vielä onneksi vapaapäivä, joten mie pääsin käymään sellasessa valtavassa 'Vogalungo' outlet -shoppailukeskuksessa, jossa oli vaikka mitä merkkiliikkeitä. Siellä sain tehtyä matkan ensimmäiset ostokseni.
Illasta oli tervetuliasjuhla keskustassa sijaitsevassa pienessä kivassa pizzeriassa.
Maanantaina mentiin ekan kerran kouluun, Don Boscoon, joka on katolilainen yksityinen oppilaitos. Se oli tosi hieno ulkoolta ja tietty ihan erilainen ku suomalaiset koulut sisältä. Välitunneilla mentiin aina tekonurmella vuoratulle jalkapallokentälle ottamaan aurinkoa, sillä lämpöähän riitti ihan koko viikon ajan yli 20 asteesta reilusti ylöspäin ja aurinko porotti.
Yllätyksenä tuskin sinäänsä tulee, että koulussa oli tylsää? Mutta välkät ja koulun jälkeinen aika oli sitten hauskanpitoa. Käytiin useampana päivänä jätskillä ja maistoin neljää erilaista Italialaista suklaajäätelöä, voin sanoa, että parasta ikinä.
Keskiviikkona mentiin Milanoon, sitä päivää oli ootettu kauheesti. Ensiksi mentiin sellaseen kuolettavan tylsään museoon, mutta heti kun sieltä päästiin pois, niin alkoi kaikki kiva, eli shoppailu ja keskustan ihailu.
Käytiin ehkä vähän liian nopeesti esim katedraalin luona, niin en kerinnyt ottaa ku tollasen vinon kuvan siitä :/ mutta oli se aika tärkeetä, että oli sille shoppailulle varattu enemmän aikaa, nimittäin eikös se Milano ollutkin
se muodin mekka :)
Viimeisenä päivänä tunnelma oli aika haikea, illalla oli 'Final partyt' toisessa kaupungissa olevassa pizzeriassa ja ihana yllätyksenä sinne tuli myös viime vuoden tyypit, jotka me hostattiin. Oli tosi huippua nähdä myös niitä paremmin. Ennen puoltayötä kaikki hyvästeli siellä toisiaan halein ja joiltakin pääsi itkukin, sillä ne oli niitä viimeisiä hetkiä siellä.
Kello kolmen aikaan yöllä oli lähtö takaisin Suomeen. Silloin koulun pihassa piti jättää viimeiset hyvästit ja koittaa sopeutua ajatukseen, että edessä on raskas 12 tunnin matka takaisin kotiin. Ikävä jäi ja olis kyllä kepeesti voinut viettää siellä vielä toisenkin viikon :(
Ensimmäisen lennon nukuin ja loppumatkan pysyin hereillä, mitä lähempänä oltiin kotia, niin sitä väsyneempää porukka oli ja juttujenkin laatu sen mukaan jotain aivan omaa huipputasoa. Perille päästyä oli kuitenkin kiva päästä omaan huoneeseen ja nähdä perhettä, mutta tätä Suomen luontoa tai säätä ei kyllä tullut missään välissä ikävä. Hrr... täällä on kauhean kylmä!
Tuon vaihtariviikon aikana syntyi lukuisia ihania uusia kokeumsia ja muistoja. Ikävä tulee uusia Italialaisia kavereita, mutta onneksi saadaan nähdä niitä edes jotenkin ens vuonna kun ne tulee meidän koululle. Harmi, että tää Italiakerho -juttu on miun osalta jo purkissa.
Oon ikionnellinen, että lähdin tähän juttuun mukaan, sillä muuten en ois ikinä saanu selville miten ihania Italialaiset on ja miten ihana maa se on. Moni asia ois jäänyt kokematta. Takuulla aion matkustaa sinne takasin vielä joku päivä!
Xoxo, Sara
P.S. aion vielä tehä jonkun postauksen, jossa käytän muita kuvia sieltä, jotka ei mahtunu tähän postaukseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)