aurinkolaseja ja harmaita päiviä

IMG_4051IMG_3970
IMG_4057
IMG_3997 IMG_3980
Mulla on aikaa!
Mitä ihmettä? Varmaankin viimeset sata vuotta mun elämästä on mennyt loputtoman kiireen keskellä. Tällä hetkellä mulla on onneksi opiskelujen suhteen menossa sellainen suhteellisen rento ajanjakso, ettei hirveästi ole mitään tekemistä. Toki on luettavaa, mutta deadlineja ei ole näköpiirissä vähään aikaan.

Tänään mulla oli ihan outo päivä. Nimittäin vapaapäivä. Mulla ei oikeastaan ollut mitään mitä ois pitänyt tehdä, eikä ketään ketä ois pitänyt nähdä. Sitten muistinkin, että HEI! Aina niinä aikoina kun oon ollut kuolemaisillani stressiin, oon luvannut itelleni, että teen kaikkia kivoja asioita kun on vapaata. Kivoja asioita, kuten päivitän tätä sivustoani!
IMG_4102
IMG_3979
IMG_4060IMG_3976IMG_4110
IMG_4081IMG_3973
Aurinkolaseja. 
Mä tulin vähän hulluksi eilen kun käväsin (puolivahingossa) ostoksilla. Piti hankkia vaan jotain pientä, mut saavuinkin kotiin mukanani tuhat turhaa asiaa. Oon oikeesti joku himoshoppaaja (help me!) Ironista tässä tapahtumassa on se, että ulkona alkoi pian samana päivänä sataa lunta. Huoh, mä en enää kestä tätä Suomen ilmastoa.

P.s. niille, jotka näkee mut kadulla harmaana loskapäivänä kävelemässä aurinkolasit päässä: Siksi, että huijaan itelleni olevani jossain muualla. Jossain lämpimässä, kaukana täältä kylmyydestä. Suosittelen teitäkin kokeilemaan! :-)
IMG_3955
IMG_4038
Viime aikoina,
on tapahtunut paljon kaikenlaista jännää. I'm still rolling on The Voice of Finland. Huomatkaa, että esiinnyn siellä jälleen TÄNÄ PERJANTAINA. (Nelonen klo 20.00) Luvassa on hermoja raastava Knockout -kierros, jossa taistellaan tuoleista. Vähän niin kuin X-Factorissa, jos olette sitä seuranneet. Sen verran voin kertoa, että laulukieli vaihtuu ja se oli elämäni jännittävin paikka so far!

Kuten lähes aina, mun elämä on tänäkin päivänä valtava kysymysmerkki.
Ihan näin ylipäänsä, kun miettii kaikkea meininkiä viime syksystä tähän hetkeen, on käsittämätöntä miten en enää tunnista itseäni samaksi tyypiksi. Siksi elokuiseksi saraksi, joka saapui muuttokuormansa kanssa tähän uuteen huoneeseen. Mukamas valmiina aikuisuuteen. No, nyt tää huone tuntuu jo vanhalta.

Kuitenkin koen, että sen myötä kun oon a.) muuttanut omilleni, b.) tavannut ihania (ja ei-niin-ihania) ihmisiä  c.) onnistunut (ja epäonnistunut) asioissa sekä  d.) lähtenyt tavoittelemaan unelmiani, niin olen oikeasti ehkä vähän aikuistunutkin. Löytänyt omaa ääntäni ja rohkaistunut!


Jotenkin tällä hetkellä on sellanen älytön nälkä ja jano päästä tekemään musiikkia ihan oikeasti (btw mulla on ihan oikeastikin nälkä, joten oispa ruokaa). Nautin kyllä yliopisto-opiskelusta, silleen terveellisissä määrin, mutta kuitenkin se mun suurin intohimo vaan on musiikki. Eikä siitä pääse yli, ali taikka ympäri.

Siksipä koenkin niiiin paljon kiitollisuutta siitä, että oon saanut olla Voicessa mukana ja päässyt sitä kautta tekemään noita juttuja. En myöskään olisi vuosi sitten osannut koskaan kuvitella, että Michael Monroesta tulee mun mentori ja sen lisäksi vielä ystävä. Ihan mieletöntä! :-)

Tällaset "sekavat" jaksot elämässä taitaa olla ihan vaan elämää aina. Anyways, tärkeetä on muistaa keskittyä asioihin yksi päivä ja yksi hetki kerrallaan. Sitä kun aina luulee tietävänsä kaiken, kunnes elämä tapahtuu. Ja se tapahtuu.

Siispä, Olavi Uusivirtaa lainaten, voisin lähteä aurinkomatkalle lähikauppaan ja hakea pizzaa!
Xoxo, Sara